Viisikymppinen työnhaussa

Viime aikoina on tullut lähetettyä avoimia ja kohdennettuja työhakemuksia paikkaan jos toiseen. Tiedän olevani kuin Palsanmäen huutokaupan aloitusesine – kuparipannu – pieni, nätti ja pullukka vain torakkaläppä puuttuu. Silti töihin ruvetessani käärin hihat, ryhdyn toimeen ja ennen kaikkea saan aikaiseksi.

Elämäntilanteen muuttuessa kasvoi kiinnostus koulutusta kohtaan. Aikuisiällä hankittu ammattikorkeakoulututkinto ei silti avaa ovia edes työhaastatteluun. Päästäkseen uuden elämän alkuun on oltava nuori, selvitettävä videohaastattelut, todistettavasti osattava käyttää eri sosiaalisen median alustoja ja mielellään olla viidentoista Suomen parhaan tubettajan joukossa sekä omattava varsin merkittävä työkokemus ja laaja kontaktien verkosto. Ei mahdotonta, mutta haastavaa.

Monet työnhakuun opastavat sivustot kannattavat ajatusta asenteen palkkauksesta, sillä lähes kaikki muu on opittavissa työn tekemisen kautta. Hissipuhe tulee luonnollisesti olla valmiiksi mietittynä. Tämä meren takaa meille rantautunut käytäntö antaa napakassa ja kompaktissa muodossa positiivisen kuvan hakijasta ja suuntaa keskustelua työnhakijan tavoittelemaan suuntaan.

Olen kirjoittanut hissipuheen, jossa kehun itseäni puolen minuutin ajan. Suomalaisille tyypillinen itsensä vähättely oli pakko sulkea pois ja kaivaa positiiviset adjektiivit kuvaamaan omaa persoonaa. Ei se aivan helppoa ollut. Vaikkei huonoja puolia olekaan kuin tärkeiden papereiden arkistoinnin puutteellisuus, on se seikka, joka yllättäen heijastaa jälkimaininkinsa kaikkiin toimintoihin.

Onko viisikymppiselle enää paikkaa työelämässä, kun tutkimusten mukaan työntekijän parasta ennen päiväys alkaa vanheta 45 ikävuoden tietämissä. Tässä iässä ihmisestä tulee (mikäli työelämän asenteisiin on uskomista) innoton, taidoton ja luoviin ratkaisuihin kykenemätön. Mitä resurssien tuhlaamista! Kyllä ainakin minä tunnen hetkittäisen motivaatiopuuskan, kykenen tarvittaessa sitoutumaan hankaliinkin asioihin (mistä todisteita voi kysellä mieheltäni) ja pystyn tunnistamaan omat vahvuuteni ja heikkouteni.

Toivon, ettei viisikymmentävuotias ole työnhaussa tarpeettomaksi jäävä vanhus eikä piste vaan pilkku, jonka jälkeinen sivulause tarkentaa positiivisen subjektin.

Eikä minulla tässä mitään hätää ole; kotitila työllistää kiitettävästi kesäkautena ja ainahan voin talvella paneutua aktiivisemmin blogitekstien tuottamiseen ja metsänpohjan raivaukseen.

Terkuin Hanna

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Viisikymppinen työnhaussa

  1. Hei Hanna,
    tiesitkö, että toimittaja Sirpa Pääkkönen tekee parhaillaan kirjaa naisiin kohdistuvasta ikäsyrjinnästä? Voisit olla häneen yhteydessä.
    Terkuin
    Ritva Kattelus

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s