Harjanvarsi hanurissa

Huomasin solahtaneeni suurien taiteilijoiden kategoriaan, katsoessani dokumenttia Amy Winehousista, joka sanoi, että hänen täytyy ensin elää elämänsä ylä- ja alamäkiä ennen kuin pystyy sellaisista kirjoittamaan. Minun alamäkeni alkoi heti aamulla, kun sain käteeni päivän sanomalehden. Vaikka hyvin tiedänkin, ettei noppa pyöri aina kuten heittäjä tahtoo, harmitti moni lehdessä uutisoitu asia. Huokaisten sanoin miehelleni, että tästä tulee huono päivä. Vaikkei lausahdus aivan mantra ollutkaan, alkoi ennustus toteuttaa itseään ja eniten harmittaa kaikki -päivä toteutui.

Miten joskus sapettaakin asiat, jotka tavallisesti kuuluvat arjen kirjoon, eivätkä juurikaan aiheuta mieliharmia. Miksi minä olen aina se, joka tyhjentää roskiksen, lisää vessapaperia, kerää hopeapajun risut myrskyn jälkeen ja käy kaupassa sekä toteuttaa uuvuttavan samana pyörivää ruokalistaa (jauhelihaa, perunaa, kanaa, pastaa, keittoa, jauhelihaa, perunaa…)? Miksen minä voi olla se, joka huristelee pitkin mantuja traktorilla ilman huolen häivää pyykkikoneen tyhjennyksestä tai laskujen eräpäivistä?

Luonnollisesti päivän mittaan etsin kohdetta, josta kuoriutuu syyllinen tilanteeseen. Onneksi syntipukkeja löytyy ihan lähipiiristä, ettei tarvitse lähteä naapurista etsimään. Ääni sisällä kehottaa kuitenkin katsomaan ensin peiliin.

Illalla haen lohtua Sirkka Turkan runon säkeistä, jossa hän uskoo, että elämämme pimeydessä on jollekin kalleus ja lohtu, jollekin varma tähti kuuttomassa yössä. Voisiko sen kauniimmin sanoa? Tähän minäkin haluan uskoa. Huomenna on jo paremmin.

Terkuin Hanna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s