Hetket ennen puoltapäivää

Paikallislehti julisti sata vuotiaan taipaleensa kunniaksi kirjoituskilpailun teemalla ”sata sanaa seudulta”. Ainoat varsinaiset kriteerit tekstille olivat kirjoituksen sijoittuminen paikkakunnalle ja tuotetun kirjoituksen pituus, jonka tuli olla otsikko ja tekstiosa yhteenlaskettuna sadan sanan mittainen.

Kun suvussa jo tanssitaankin kilpaa, niin ajattelin, että voisihan sitä sitten kirjoittaakin. Niin syntyi kuvaus eräästä alkuvuoden päivästä.

Päivän ohjelmaan kuului käynti naapurikylässä. Körötellessämme kohti määränpäätä oli aamun sininen hetki juuri vaihtunut tammikuisen talvipäivän usvan peittämään harmauteen, jota valaisi hentoinen vastasatanut pakkaslumi. Verkkaisesti nouseva aurinko ei kyennyt saamaan säteitään maasta nousevan sumun läpi.

Koivut kurkottivat tien reunassa kiemuraisia oksiaan kohti korkeutta ja kuusten lumen peittämät oksat taipuivat hentoon kumarrukseen kulkureitin läheisyydessä.

Jänis loikki sänkipellon yli kohti metsänreunan taloa. Liekö se unelmoinut nuoren omenapuun maukkaasta rungosta? Sen reittiin risteytyivät ketun jäljet lumessa.

Tienvarren tuvat olivat valaisseet pirttinsä ja pihansa tunnelmaa luovilla jouluvaloilla. Niiden lämpö ja kutsuvuus oli aistittavissa autoon asti.

Kulkijan arjen kruunasi lumisen talvipäivän kauneus.

Terkuin Hanna

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s