Oujee!

Mies makasi toipilaan sohvalla kirurgisen toimenpiteen jälkeen. Ojensin hänelle aamun aviisin, jonka kannessa oli koneliikkeen mainos. Hän tutkaili sitä miehiseen tapaan tarkasti ja kysyi: ”Haluaisitko uuden moottorisahan?” Jotenkin ihmeen kaupalla hän oli muistanut lähestyvän syntymäpäiväni ja saha olisi hänestä otollinen tarvekalu juhlistamaan päivää. Totuuden nimissä minun on sanottava, ettei tapoihimme suinkaan kuulu lahjojen osto merkkipäivänä. Tilanne oli minusta hyvin koominen ja lupasin tyytyä uuteen teräketjuun. Joululahjaksi saan todennäköisesti kääntöauroihin uudet tukipyörän kumi-iskunvaimentimet

Tänään lähden vielä kuusen kaatoon vanhan makasiinin taakse. Uhmaten kaikkia, jotka sanovat, että vuosi vuodelta joulun rummutus alkaa aiemmin, aion asettaa kuuseni pieneen hiekalla täytettyyn peltiämpäriin, nostaa ämpärin puisen tuolin päälle tuvan oven läheisyyteen ja jo tällä viikolla se saa ylleen joulun ihanuudesta kertovat ja pimeyttä karkottavat valot. Ja koko tähän prosessiin en tarvitse moottorisahaa, vaan työ sujuu perinteistä käsisahaa käyttäen. Tosin kuusen rungon halkaisija ei ole paria senttiä enempää.

Hyvää lähestyvää isänpäivää kaikille sen arvonimen saaneelle. Rakkautta on tuhlata toiseen resursseja!

Terkuin Hanna

Motonet – puolisonsa kadottaneen ihmisen tavaratalo

Tämän hauskan tarinan haluan ehdottomasti jakaa sinun kanssasi.

Lähdin eilen puolisoni seurassa kaupunkiin tarkoituksena hankkia keittiöön pieni radio, jota voin kuunnella perunoita pestessäni. Ensimmäinen pysähdys oli Motonetissa. Mies jäi etsimään jotain vähemmän tärkeitä auton tuulilasinpyyhkimiä ja öljynsuodatinta sekä katselemaan moottoripyörävarusteita.  Minä kuljin agenda mielessä monen monta käytävää etsien kodin piensähkölaitteita. Olen aina sanonut, että kaikki liikunta on minulle hyväksi ja radio löytyikin koko kaupan läpi kuljettuani aivan kassojen tuntumasta.

Sitten olikin mieheni hukassa. Lähdin kulkemaan vastavirtaan ja hakemaan tutun näköistä olemusta. Myyjä infotiskillä huomasi etsivän ilmeeni ja kun kerroin hänelle kadottaneeni puolisoni hän vastasi: ”Meillä on täällä niin laaja valikoima, että uusi löytyy varmasti.” Kuulikohan meistä jompikumpi toisen vuorosanat väärin?  Ei väliä, sillä tilannekomiikka oli aivan parasta tällä vuoropuhelulla.Mielikuvitukseni alkoi vilkkaasti kehitellä Motonetista Tinderin tyylistä seuralaispalvelua, johon tyytymättömät asiakkaat voivat tuoda vaihtoon epäkurantit tai muuten käyttöön sopimattomat tai vastahakoisesti toimivat puolisonsa ja valita tarjolla olevasta valikoimasta uuden. En tiedä, miten tähän liiketoimintaan suhtautuu Suomen lainsäädäntö.

Itse en kuitenkaan halua vaihtaa tuttua ja toimivaa puolisoa uuteen. Kauhea tutustuminen käyttöohjeisiin ja sopisiko uusi edes meidän sohvalle makaamaan.

Terkuin Hanna

Järjestys se olla pitää

Minussa on sellainen ominaisuus, että pidän nurkkien siivouksesta tai tarkemmin sanoen siivottujen nurkkien ihailusta. Nämä molemmat toimenpiteet meidän miesvaltaisessa huushollissa suoritan luonnollisesti itse.

Jo viime kesänä kävin läpi vanhaan viljamakasiiniin kertyneitä roinia ja poltin maaseudulle tyypilliseen tapaan, vastoin kestävää kehitystä, palavat roskat ulkona tynnyrissä. Maaliämpärit pinosin yhteen nurkkaan ja tyhjät muovikanisterit toiseen nurkkaan. Siinä työn touhussa rupesin miettimään ajankohtaa, jolloin ulkorakennukset oli maalattu ja maaliämpärit hillottu makasiiniin. Aikaa oli kulunut kahdeksan vuotta.

Heti syystöitten jälkeen aloin ensin varovasti muistutella miestäni roskien läpikäymiseen. Kun asia ei juuri edennyt, käytin kaikki muistamani naiselliset keinot asian eteenpäin viemiseksi. Esitin draamakuningatarta, kehuin, haukuin, maanittelin, mökötin, kannustin ja itkin. Vasta tällä viikolla, kun sanoin, että nyt vien ne kamat kaatikselle ja aloin tehdä kuormaa, kiinnostui mieheni asiasta. Tähän väsytystaisteluun oli siis kaikkineen kulunut useita vuosia – ja minä pidän itseäni hätäisenä ihmisenä.

Tavaran haalimisen sijaan saan enemmän iloa sen hävittämisestä. Aika ajoin siirryn läpikäymään myös liiterien sisältöä, mutta mieheni pitää välillä kynsin hampain kiinni vanhasta polkupyörän sisärenkaastakin. Sitähän voi joskus käyttää nopeana saranan korvikkeena tai muuna suunnattoman arvokkaana varaosana. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että hän osaa loihtia vanhasta romusta aivan käyttökelpoisia rikkoutuneen tilalle.

Olen innoissani onnistunut viemään paperinkeräykseen ammattilehtiä, joiden perään mieheni on kysellyt. Nopeasti olen kuitenkin vastannut, että etsin ne tuota pikaa kunhan olen ensin valmistanut ruoan, pessyt pyykin, kutonut matot ja keittänyt saippuan. Samalla toivon, että mies unohtaisi parissa tunnissa etsineensäkään kyseisiä lehtiä ja mielenkiinto siirtyisi uusiin aiheisiin. Jos tämä keino ei tepsi, alan sujuvasti kyselemään seuraavan kevään ohran itävyyksistä ja rypsin uusista kasvinsuojeluaineista. Tämä toimii aina.

Maalla tarvitaan monenlaisia taitoja.

Terkuin Hanna

Ihana joulu lähestyy

Hyviä ja varmoja reseptejä on aina mukava jakaa. Tällä postauksella saat kaksi varmatoimista reseptiä kohottamaan gloriaasi keittiön kunkkuna.

Ensimmäisenä vuorossa on piimäjuusto. Tässä, niin kuin kaikessa tekemisessä, pätee vanha sanonta ”kokemus tuo varmuutta”. Pysy tiukasti kattilan lähettyvillä, äläkä lähde välillä päivittämään facebookstatustasi, viemään roskia tai ulkoiluttamaan koiraa, ettet takaisin tullessa joutuisi kohtaamaan ikävää yllätystä, kun kattila on pilalla ja maidot ja piimät kiehuneet keittiön lattialle.

• 3 l punaista maitoa
• 1 l piimää
• 1 prk kermaviiliä
• 1 muna
• 80 g voita
• 1-2 tl suolaa

Kuumenna maito kiehumispisteeseen. Sekoita piimään kermaviili ja muna ja lisää seos kuuman maidon joukkoon. Kiehauta seos. Anna heran erottua.  Kerää hera, lisää siihen suola ja voi ja sekoita hyvin. Laita massa kostealla sideharsolla vuorattuun juustomuottiin ja anna juuston valua ja kiinteytyä jääkaapissa.

Tätä joulupiparien reseptiä olen käyttänyt yli vuosikymmenen. Se ei petä koskaan. Taikina ei tartu kaulimeen ja sitä on helppo käsitellä lastenkin kanssa – muistaakseni.

• 4 dl sokeria
• 3 kpl munia
• 400 g voita
• 1 dl siirappia
• 3 tl soodaa
• 9 dl vehnäjauhoja
• 3 dl perunajauhoja
• 1 rkl kanelia
• 1,5 tl neilikkaa
• 1 tl inkivääriä
• 1 tl pomeranssinkuorta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sulata voi, siirappi ja sooda kattilassa ja lisää muna-sokeri –vaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Anna taikinan kovettua jääkaapissa. Paista 200 asteessa 5-8 minuuttia.

Terkuin Hanna

Kyl miehen kans on välil vaikja

Kaksi näytöstä todellisesta elämästä.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS:

Minä ja mieheni ajelimme kotiseutukierrosta kuulaassa syyssäässä, tarkkailen runsaslukuista peurakantaa ja lokakuun ruskaa. Käännyin mieheni puoleen ja sanoin: ”Olisitko onnellisempi jonkun muun kanssa?” Mies, kääntämättä katsettaan tiestä, lausui rauhallisesti: ”Sitä on vaikea sanoa.” Siis mitä? Olivatko miehet nurkkapöydässä olutta juomassa tai pellon laidalla savea potkimassa ja rupattelemassa Zetorin orbitroolista, kun jaettiin tilannetajua, annettiin neuvoja valkoisen valheen käyttöön tai saatettiin tietoon oikean informaatiovaikuttamisen mahdollisuuksista omaan mukavuuteen pirtin lämpimässä?

No, kaipa on hyvä ottaa käytäntöön sanonta, ettei kannata kiinnittää huomiota siihen, mitä sanotaan vaan siihen, mitä tarkoitetaan. Näin ollen minäkin ajattelin mieheni sanovan, ettei ole toista minun veroistani.

TOINEN NÄYTÖS:

Lähdin käymään kaupassa, kirjastossa ja apteekissa. Huolimattomuuttani olin unohtanut ohjeistaa miesväkeä laittamaan ruokailun jälkeen tiskit koneeseen ja pyyhkimään pöydän. Kotiin tullessani tiskipöytä oli täynnä lautasia ja kahvimukeja ja leivänmurutkin pyyhkimättä.

Kyky nähdä sotku edessään ja olla välittämättä siitä, on miehen geeniperimän erityinen lahja, jota ei naiselle ole suotu. Onko miesten ja naisten aivoilla anatomisia eroja, välittäjäaineiden pitoisuuksien poikkeavaisuuksia vai reagoivatko naisten ja miesten aivot eri tavoin epäjärjestykseen? Vai onko kyse silti ennemminkin yksilötason eroista?

Onnistuakseen siivoustehtävissä mies vaatii napakat, lyhyet ja yksinkertaiset ohjeet, jotka vielä juuri ennen oven sulkemista toistetaan lisämääreellä ”kai sä nyt muistat, mitä sun piti tehdä?”

Mutta takaisin keittiön kaaokseen. Nopeasti ravistin harteiltani mutalammen mustat ajatukset ja muistutin itseäni siitä, miten paljon mukavampaa on siivoaminen kuin jokapäiväinen ruoanlaitto ja näin kotiintulo nousi korkeampiin sfääreihin saaden aivan uuden värisävyn.

Kyllä nainen on sopeutuvainen.

Terkuin Hanna

 

 

Mää en tykkää täst kellojen siirrost

Viikko talviaikaan siirtymisen jälkeen voin sanoa, että olen vielä toistaiseksi elävä esimerkki siitä, mitä kaikkea kellojen siirto saa aikaiseksi. Olisin voinut säästää yhdysvaltalaisten tutkijoiden määrärahoja kertomalla heille omakohtaisia kokemuksia unirytmin muutoksen vaikutuksista negatiivisesti muistitestien tuloksiin. Vielä ei kuitenkaan ole tarvinnut mennä postilaatikosta nimeä katsomaan eikä sitä siellä olisikaan.  Ja mitä, jos menen väärälle laatikolle ja sekoitan itseni naapuriin?

Jos kellojen siirto ja siitä seuraava unettomuus tai unen huono laatu lisäävät syöpä-, itsemurha- ja sydän- ja verisuonitautiriskiä sekä verenpainetta, luulisi valtiopäivien luopuvan joka keväisestä ja syksyisestä kellojen siirrosta. Kansanterveyteen kohdistuneilla säästöillä voitaisiin purkaa soteuudistuksen tuomia leikkauksia ja toiminnan tehostamista.

Turun yliopiston mukaan infarktiriski on suurimmillaan siirtoa seuraavalla viikolla, joten toivon osaltani ohittaneeni riskiajan, vaikka sukurasite onkin näiden sairauksien kohdalla suuri.

Koska olen aamuvirkku, talviaikaan siirtyminen tuottaa minulle enemmän vaikeuksia kuin iltavirkuille. Ei minulla nukahtamisvaikeuksia ole koskaan ollut, mutta uneni on katkonaista ja erittäin helposti häiriintyvää. Kerrasta viisastuneena en enää valitse iltalukemiseksi Tolstoin Sotaa ja rauhaa vaan ohuempia teoksia, etteivät ne murtaisi jalopiirteistä nenääni tipahtaessaan kasvoilleni, kun otteeni herpaantuu nukkumatin kutsusta.

Kun olen täpärästi selvinnyt aikaerorasituksen tuomasta uupumuksesta, ollaankin jo kevään korvalla ja siirrytään kesäaikaan. Tutkimusprofessori Timo Partonen kertoo ihmisen sisäisen kellon joustovaran nopeissa muutoksissa olevan vain muutaman minuutin. Lisäksi vanhemmiten jousto aikaeroon sopeutumiseen kasvaa.

Ihmismielelle on kuitenkin ominaista olla utelias ja kiinnostunut asioista, joten minäkin kaivoin esille tietoa kesäaikaan siirtymisen proseduurista. Tieto lisäsi tuskaa, sillä aivan niin yksinkertaisesti kuin minä luulin (tyyliin Niinistö soittaa Merkelille, jos minä niin haluan) asia ei hoidu, vaan vaatii käsittelyä sekä ministerineuvostossa että EU-parlamentissa. Päätös luopua kesäajasta voitaisiin tehdä määräenemmistöllä. Ajatella, että meillä on olemassa vuonna 2002 voimaan astunut EU:n kesäaikadirektiivi. Kannatti herätä!

Terkuin Hanna