Kynän jälki hiipuu ja hiljenee, jos kynää ei käytä. Siinä ehkä oleellisin syy. Kyky tuottaa tekstiä ei ole itsestäänselvyys. Pitkä kirjoittamaton kausi kasvattaa kynnystä ilmaista itseään kirjallisesti, hidastaa tuotoksen syntymistä ja aikaansaa epäilyn tämänkin asian järkevyydestä. Kenties tästä vielä kehittyy vuosien saatossa sujuvasanainen, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava ajatusten asteittainen kehittämis- ja jakamispaikka.
Vähätellä ei myöskään sovi uuden kirjoitusalustan käyttöön ottamista ja sen mukanaan tuomaa oppimista, sosiaalisen ympyrän kasvua ja mahdollista verkostoitumista. Keski-ikäisenä uuden asian sisäistäminen ei enää tapahdu yhdellä istumalla.
Hienostihan puhutaan, että bloggaaminen on itsensä brändäämistä. Joten kirjoitusten saatossa voitte muodostaa minusta fyysisen ja henkisen yhteenvedon. Tässä pitäisi ohjeiden mukaan olla tavoitteellinen ja määrätietoisesti rakentaa itsestään positiivista mielikuvaa. Suonissani virtaa kuitenkin jousimiehen veri, mikä ilmenee lapsenomaisena rehellisyytenä. Jos haluat rehellisen mielipiteen, kysy jousimieheltä, mutta varaudu viiltävään analyysiin. Omien heikkouksien jäsentely ei kuitenkaan kuulu jousimiehen intohimoihin.
Kai meissä jokaisessa asuu myös jonkinlainen kukkulan kuningas, joka haluaa näkyä kosmoksen tähtipölyssä. Mieltäni on aina kiehtonut kuvitteelliset tai todet kertomukset bloggarin rahakkaista diileistä. Onko jo ensi syksynä pihallamme isännälle uusi New Hollandin puimuri koeajossa ja nuorille miehille päheet avobemarit kesäautoina? Itse olen vähän vaatimattomampi ja tyydyn Harri Syrjäsen yhden viikon kokkauksiin meillä kotona. Taitavat unelmat olla keveitä kuin poliitikon lupaukset ja totuus päinvastainen.
Näistä ja muista aiheista ensi kerralla.
Terkuin Hanna
Isännän varjossa 