Nyt eletään taas sitä aikaa, kun nuo pienet jyrsijät löytävät tiensä sisätiloihin. Vaikka hiiri kuvassa saattaa näyttää hellyttävältä, on tuvan ja ruoan jakaminen sen kanssa epämiellyttävää.
Meillä lämmityskattila on kellarissa ja siellä myös hiiret viihtyvät. Mällit on viritetty hyvissä ajoin ennen syyskylmien tuloa heti kellarinrappujen juureen ja syöttinä käytetty mehukasta juustoa. Joku on suositellut leipäpalankin käyttöä, mutta meillä on tapana pitää kiinni perinteistä.
Aamulla olin menossa pyykkikonetta täyttämään, kun pulska hiiri pomppi mälli jalassa kylpyhuoneen ovella. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt jäivät pyykit laittamatta kunnes hiiri menehtyy ja heti perään aloin miettiä kenelle soittaisin. Palokuntaan (ajoi viimeksikin väärään ositteeseen), nuohoojalle (on sairastellut viime aikoina) vai kodinturvajoukoille (ei sellaisia taida meilläpäin ollakaan). Kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Mies hereille, nopea tilanteen avaus ja ukko kalikka kädessä lähettämään hiirulaista viimeiselle matkalle. Minä en mielelläni jaa kotiani hiiren kanssa.
Aina kaikki tiskit eivät mahdu koneeseen tai niitä ei materiaalinsa takia voi sinne laittaa. Kun pesin tiskejä käsin lavuaarissa, tippui allaskaapista puolipökerryksissä ollut hiiri jaloilleni. Kyllä siinnä tuli nopeasti tanssittua niin ripaskat, paso doblet kuin foksitkin. Esitystä olisi Jorma Uotinenkin kommentoinut: ”Ei huono! Siinä oli sytyttävä syke ja napakka naputus.” Hiiri oli koskettanut MINUN jalkojani! Tämän jälkeen tiskasin saappaat jalassa jonkin aikaa käsitiskejä. Mutta on meillä hullumpaakin nähty.
Onneksi nurkkiimme on tullut neljällä jalalla kulkeva ja yhdellä loikalla saalistava ekspertti, jonka voimakkaiden ponkaisujen edessä on vikkelänkin hiiren antauduttava. Kyllä yksikin kissa ihmeitä tekee.
Ei hiiristä pelkkää haittaa ole, sillä ainakin toistakymmentä lääketieteen Nobel-palkintoa on pokattu hiirten avulla. Hiiri on ollut mukana kehittämässä penisilliiniä ja poliorokotetta sekä eristämässä hullun lehmän taudin aiheuttajaa. Hiiren rooli ei kuitenkaan ole ollut näissä menestystarinoissa kadehdittava, mutta silti hyvin olennainen. Hyvä hiiri!
Terkuin Hanna
Isännän varjossa 